Hidas helmikuu

Kummonen, opettajani, mentorini❤️

Jos olikin tammikuu niin ettei oikein ”startannut” entiseen malliin niin on helmikuukin vielä henkilökohtaisesti tuntunut hitaalta. Tai en oikein tiedä on hitaus oikea sana.

Uusi oleminen vain tuntuu hitaalta koska se on erilaista. Suorittamisen ja puskemisen sekä kontrollin tilalle on tullut luottamusta, vapautta ja läsnäoloa. Tämä on ollut äärimmäisen vaikeaa minulle. Olenhan aina tehnyt kaiken itse ja jopa vielä hyvin tunnollisesti, ja vähän enemmän kuin olisi tarve. Minun on ollut vaikea oppia luottamaan johonkin isompaan, itseni ulkopuoliseen ja kuitenkin sellaiseen joka on osa minua. Eteeni ovat näyttäytyneet mm pelko pärjäämisestä taloudellisesti, epäluottamus itseeni osaavana ja kykenevänä menestymään olemalla paljaasti oma itseni, häpeä pyytää apua pienissäkin asioissa, vastahakoisuuteni avautua ja vastaanottaa. Miettinyt sitä mitä se rakkaus itseään kohtaan missäkin tilanteessa on.

Pari viime päivää olen makoillut korvaleikkauksesta toipuvana. En ole itse jaksanut lenkittää Kummosta, päätäni liikuttaessa minua on huimannut, syöminenkin on ollut jotain pehmeää, olo on väsynyt. Olen saanut apua ja sen myös kiitollisena vastaanottanut. Tylsältä tuntunut parantuminen vain olemalla vaikka niin se on. Mutta se mikä nosti päätään viimeiseksi tänään oli osa minua jonka projisoin koiraani. Kummonen on viime aikoina ollut hyvin ”ärsyttävä”, reagoinut ihan kaikkeen ulkona ja sisällä, haukkunut ja ollut ”kaikin puolin” vaikea, sellainen oikea änkyrä. Kunnes tänään se iski tajuntaani hississä. Kummonen äärimmäisen malttamattomana jo haluaa ulos hissistä vaikkei olla vielä perillä: tämä olen minä! Änkyrä, malttamaton, pitäs olla jo valmis ja osata kaikki. Olen kohdannut pelkojani, haavojani, traumojani, surujani mutta en vielä koskaan ole osannut kohdata ja RAKASTAA tätä uppiniskaista, kiukuttelevaa, ärsyttävää, kaiken jo niin tietävää ja osaavaa ja hallitsevaa pikkumaista Annaa. Tässä minä olen tämän puoleni kanssa kasvotusten, hyväksymisprosessissa eikä ole kivaa mutta se mahtuu minuun. Minä olen olemassa tällaisena ja se kaikki mahtuu minuun ja jokaiseen hetkeen. Viisaita sanoja ja niiden kautta oivalluksia olen saanut vastaanottaa mm yhdessä mielettömässä medisryhmässä Facebookissa sekä energiahoidoissa ja minulla on nykyään myös ihan oma mentori.

Omista kokemuksista inspiroituneena on minulle noussut tarve jakaa. Kunhan tässä tokenen leikkauksesta ja aika on jumalallisen oikea, perustan oman Facebook ryhmän jossa kanavoin Kristallienergiaa ja jossa meditoimme yhdessä. Yhdessä teemme matkaa, yhdessä luomme uutta ja yhdessä nostamme värähtelyä ilon ja rakkauden taajuudelle. Minulle suotu yhteys Kristallienergiaan on tarkoitettu jaettavaksi. En vain ole aiemmin luottanut itseeni tai pitänyt itseäni sen arvoisena. On aika luottaa ja vapautua rajoituksista. Yhdessä💛